Diabeetikon jalkojenhoito

Diabeteksen yhteydessä voi ilmaantua vaikeita jalkaongelmia, joita ovat mm. jalkojen pitkäaikaiset (krooniset) haavaumat. Niiden vaara suurenee vuosien mittaan samalla kun alkaa ilmaantua diabeteksen lisäsairauksia, etenkin ääreishermojen häiriöitä eli neuropatiaa

Diabeetikon vaara joutua jalka-amputaatioon on muihin ihmisiin nähden 15-kertainen. Niistä 85 % johtuu vaikeahoitoisista jalkojen haavaumista. Toisaalta tiedetään, että haavaumia voidaan hyvin tehokkaasti estää diabeteksen hyvällä hoidolla ja huolehtimalla jalkojen hyvinvoinnista. Näin ei synny vaikeasti hoidettavia haavaumia ja äärihoidoilta, kuten amputaatiolta vältytään.

Diabetesta sairastavan henkilön tärkein asia jalkojenhoidon näkökulmasta on ennaltaehkäisevä jalkahoito. Diabeetikon tulee tarkastaa jalkansa mahdollisimman usein havainnoidakseen merkit muutoksista jotka voivat johtaa vaikeisiin ongelmiin. Omatoiminen jalkahoito on tärkeää jotta muutosten havainnointi tapahtuu mahdollisimman varhaisessa vaiheessa.

Harmoniassa Jalkaterapeutti Tuuli hoitaa diabeetikoiden jalkoja, tekee tuntotestauksia ja ohjaa jalkojen omahoidossa.

Diabeetikon jalkojen omahoito

Jalkojen omahoito on helppoa, eikä se vie paljon aikaa:

Muista huolellinen pesu, kuivaus ja rasvaus riittävän rasvaisella voiteella päivittäin. Älä rasvaa varpaanvälejä hautumien ehkäisemiseksi.
Tunnustele aina kädellä jalkojen pesuveden lämpötila. Liian kuumia jalkakylpyjä ei suositella niiden hautovan vaikutuksen vuoksi.
Tarkasta itse jalkasi päivittäin vaikka peilin avulla. Lisäksi jonkun hoitohenkilökuntaan kuuluvan tulisi tarkistaa jalat säännöllisin väliajoin.
Leikkaa kynnet suoraan, äläkä pyöristä kulmia kuin kevyesti viilaamalla, sillä ne kääntyvät helposti ihon sisään.
Pukiessasi sukat ja kengät jalkaan, pyyhkäise jalkapohja ja tunnustele ettei kengän sisälle ole jäänyt esimerkiksi pikkukiviä.
Valitse riittävän tilavat, tukevat ja hengittävät kengät, joissa on säädettävä kiinnitys. Ostettuasi uudet kengät tarkasta jalkasi ensimmäisenä päivän useaan otteeseen. Pakkasella valitse väljät kengät, johon mahtuu lämpimät sukat.
Älä koskaan kulje ulkona paljain jaloin.
Tulehdusriskin vuoksi kaikenlaiset ihoa syövyttävät aineet (mm. känsälaastarit ja geelit), kosteutta läpäisemättömät laastarit ja ihoa suojaavat kelmut (mm. keinoiho) sekä omatoiminen känsien repiminen ja hiominen eivät ole suositeltavia.
Haavan hoidossa, puhdistuksen jälkeen, voi käyttää silikoniverkkosidosta tai polyuretaanivaahtolevyä. Hengittämättömät haavasidokset tai laastarit eivät ole suositeltavia, koska ympäröivä iho hautuu helposti.
Rakkoja ja hiertymiä voi ehkäistä käyttämällä jalkatalkkia tai liimattavaa fleeceä.
Varvasvälien rikkoutuminen (alkaa usein nimettömän ja pikkuvarpaan välistä), kutina, kirvely sekä paha haju ovat merkkejä jalkasilsasta. Sieni-infektiota epäiltäessä iholta kannattaa ottaa tarvittaessa sieniviljely asian varmistamiseksi. Itsehoitona voi kokeilla sienipuuteria varvasväliin, jota saa apteekista ilman reseptiä.
Diabeetikoilla jalkaterän pienet lihakset voivat alkaa surkastua, mikä voi aiheuttaa jalan korkeakaarisuutta tai vasaravarpaita. Niitä voi ehkäistä päivittäisellä jalkajumpalla, joka onnistuu vaikka televisiota katsellessa.
Jaloille on saatavilla myös erilaisia pehmusteita, pohjallisia ja tukia.